tiistai 11. kesäkuuta 2013

Matka Lemmenjoen kultavaltaukselle
Lähdimme keskiviikkona ajamaan Vallun mökille, saunottiin uitiin ja muisteltiin menneitä kultakesiä. Vallun suunnitelmissa oli tulla kuumailma pallolla Nujganlahdesta Lemmenjoen kulta-alueelle mutta se ei onnistutänä kesänä.
Seuraavana päivänä Voiton ja Elsa mökille. Verkot oli ollut järvessä ja Voitto oli savustanut monta haukea ne olivat tosi hyviä, mehukkaita sopivan suolaisia juomana valkoviiniä, juhla-ateria
Kiuruvedellä tankattiin ja Sukevalla käytiin katsomassa Männikön museosiltaa.
                                           Männikön Museosilta Sukevan suuntaan 7.6.2013

Kajaanissa kävimme katsomassa urheilukenttää hyväkuntoiselta juosuradat ja suorituspaikat näyttivät, voimme odottaa hienoja Veteraanien SM-kisoja.






 Rukan jälkeen nukuttiin parkkipaikalla.
Jatkettiin Suomun kautta Kemijärvelle.


Ennen Suomua oli poroja tiellä mutta ne väistivät.





Kemijärven jälkeen ensimmäinen harjoitus. Kari jäi ruokalevolle ja minä lähdin kävelemään kohti Pelkosenniemeä, kävelyä ja vähän juoksuakin tuli n. 9 kilometriä, kuumaa oli sääsket eivät haitanneet, koirat haukkuivat pihoilla kun menin ohi.
Kari ajoi Pelkosenmielle ja pienen etsimisen jälkeen löytyi Mikko, kullankaivaja hänkin.Mikko oli ollut aamulla poimimassa korvasieniä.

Pelkosenniemen torilla oli patsas.

Sunnuntaina Nujrganlahdella Olavin ja Leenan pihallaa autonmittarissa 1500km. Valmistauduttiin rauhassa lähtöön.
Joenkielisellä näkyy lunta

Maanantaina iltaveneellä Lemmenjokea ylös, Olavin Sylvia veneellä. Koko vene oli täynnä, nuorin matkustaja oli noin 1 vuotias, lämpötila oli n. 12 astetta ja onneksi myötätuuli. Vettä on vähän joessa joten jouduimme kävelemään kaikki 3 koskea.

Lähdimme Karin kanssa kävelemää.  Hengenahdistuksen mäki on aina yhtä hirveä vaikka  kävelysauvat auttavat aika paljon.
Antin penkillä ensimmäinen paussi nestettä ja voileipiä ja sitten alas Morgamojalle, ja sitten ylös Petronellojen välistä nousu tuntuu aina loputtoman pitkältä mutta tämä on kuitenkin paras kaikkia muita kokeiltu ja tämä on kuitenkin paras. ylhäällä poroaidan jälkeen Kari keitti vettä, juotiin murukahvia ja syötiin voileipiä, tuuli kylmä, taivas pilvessä onneksi ei satanut.
Loppu matka oli vähän helponpaa mutta matka alkoi painaa, perillä puolenyön aikaan,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti