16.4.2018 Maanantai Njurgulahdessa

Maanantaina oli pilvipoutainen päivä ja nollakeli.

 Lähdin hiihtämään Joenkielisen reitille moottorikelkka uraa pitkin. Kävin katsomassa missä kunnossa kota on. Kodassa oli säkki koivuklapeja ja muutama mäntyklapi.

 En tehnyt tulia vaan lähdin hiihtämään ylöspäin. Kelkkauran vierellä sukset upposi heti syvälle lumeen.

 Kelkkaura johti kohti Pientä Joenkielistä.

 Purot olivat auki monesta kohtaa.

 Yhtään ihmistä en nähnyt koko matkalla.

Kokeilin kestäsikö hanki täällä ylempänä tunturin rinteellä mutta joka paikassa sauva upposi syvääle lumeen.

Tunturissa oli hiljaista kerran kuulin riekon päkätyksen ja muutama tiainen lauloi koivikossa. Voisi sanoa että täällä oli täydellinen hiljaisuus.

 Isolle Joenkieliselle meni niin heikon näköinen ura etten uskaltanut lähteä hiihtämään sitä.
Palasin takasin kodalla.

 Hain kirveen puuvajasta ja veistelin sillä kiehisiä joilla sain kuivat koivuklapit syttymään hyvin.

 Paahdettu banaani maistui hyvälle.

 Ladun vieressä on vanha mänty josta oli pudonnut puun juurelle koko kaarna kerros. Olivatko tikat käyneet irrottamassa kaarnaa vai olivatko karhunpojat kiipeilleet runkoa ylös. Puun alla ei ollut jälkiä.

Puissa oli naavaa.

Viimeinen pitkä ja paikoin jyrkkä ja mutkikas lasku alkoi tästä. Aurasin suurimman osan matkaa, pahimmat paikat kannoin suksia.