23.6.2017 Juhannusaatto Ruitulla

Aamulla ei satanut ja lämpö oli lähellä nollaa.

Suomen lippu on nostettu juhlistamaan Juhannusta.

Meillä on vähän lunta jängän reunassa.

 Tankkasimme hiilihydraattia pitkää kävelymatkaa varten, makaroonia ja nötköttiä.

Lähdimme puoli yhdeltä matkaan Hannun ja Maijan luo Ruitulle.

 Susivaaran rintteellä karhu oli syönyt poron tänä kesänä.

Suuri paska oli karvojen keskellä.

 Muutama luu oli jäänyt syömättä.

Pääkallossa oli vähän nahkaa mutta korvat joissa on omistajan merkki oli syöty.

Koipi oli muutaman metrin päässä, onneksi karhua ei ollut näkösällä, ehkä se katseli meitä jostain kauempaa.

 Tunturin laella on kivikasa.

 Aloimme laskeutumaan Ruitun kuruun.

 Viibuksen rinteillä oli lunta.

 Koivuissa oli pienet lehdet.

 Loppulasku Ruitulle on jyrkkää rinnettä.

 Joessa oli paljon vettä, onnistuimme löytämään paikan josta kahlaamalla pääsi kuivin jaloin yli.

Maija oli ottamassa meitä vastaan. Hannu korjaa Hopun kattoa, hän laittaa uudet kattolaudat ja laittaa sitten turpeet lautojen päälle.

 Kävimme saunassa, vesi lämmitetään padassa.

 Juhannusaatto vietettiin sisällä kämpässä söimme ja joimme hyvin ja ilta kului liiankin nopeasti. Hulahulaa ei muistettu tanssia. Hannu ja Maija saattelevat meidät kotimatkalle.

Yhden aikaan aurinko paistaa Poijuskaidin rinteille.

Joesta yli varovasti

 Ja lähdettiin nousemaan heti ylös jyrkkää rinnettä. Minä tulin nelinkontin ylös rinnettä, Kari kiipesi siksakkia rinnettä. Vannon aina tälläisissä jyrkänteissä että tämä on viimeinen kerta kun kiipeän näin jyrkkiä rinteitä. Mutta aina vaan löydän itse kontaamassa ylös.

 Ylenpänä nousu oli helpompaa.

 Aurinko tuli näkyviin Petronella huipun takaa.

 Luntakin löytyi.

 Keskiyön aurinkoa.

Kävelymatka meni hyvin, aikaa kului 2 tuntia. Tiskivadit olivat jäässä, pakkasta -1,7 astetta.
Hyvää Juhannusta.