Lauantaiksi suomalainen ja norjalainen säätiedoitus lupasi kaunista ilmaa ja jälleen kerran tiedoitukset pitivät hyvin paikkansa.
Yhden aikaan lähdimme kävelemään kohti Kultahaminaa. Karilla oli painava rinkka. Minun painoi noin 9 kiloa ja se tuntui sopivalta taakalta. Käveleminen oli helppoa ja kädet eivät turvonneet.
Saapassuolla näkyi jo vähän maaruskaa, suo oli sateiden jälkeen vetisempi kuin moneen suoteen. Upottavia kohtia ei tällä rinne suolla ole.
Konekaivajat jäivät töihin, kaivaa voi niin kauan kun vedet pysyvät sulina.
Ruitun kämppä.
 |
Kangasniemen kämppä. |
Petronellojen etelä rinteellä
Taukopaikka Petronellojen välissä, Vibus tunturi taustalla, keitettiin kahvit ja syötiin eväsleipiä.
Syksyistä koivikkoa, hiljaista oli, ei näkynyt poroja eikä karhuja.
Mille kivelle olisi turvallisinta astua Morgamin kahlauspaikalla.
Oikeat kivet löytyivät, kenkiin ei mennyt vettä.
Nykyinen Antin penkki, taas jäin kaipaamaan penkkiä ja pöytää jonka Metsähallitus on vienyt pois, virkamiesten säästämisintoa on vaikea ymmärtää.
Kapsuojan leiripaikalla kahvitauko, matka sujunut hyvin.
Kari ottaa juoma- ja kahviveden puronta, poromiesten mönkijäreitti menee tästä kohtaa.
Leiripaikalla on kuukkeleita odottamassa herkkupaloja.
Aurinko paistaa eikä itikoita ole enää vaivoina.
Rannassa Olavi on järjestänyt matkustajat veneeseen ja tarkistaa että pelastusliivit on päällä.
Vibuksen rinnettä joen toisella puolella.
Aurinko on jo matalalla, joella ei tuullut.
Joessa oli niin paljon vettä että pääsimme laskemaan kaikki kosket alas.
Njurgulahteen tulimme ennen kahdeksaa. Auto lähti hyvin käyntiin.
Ajettiin Olavin pihalle yöksi. Siellä meitä odotti sauna ja Leenan tekemä makkarasoppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti